Minua aina naurattaa kun avo koittaa kieltää sitä puremasta sihisemällä niin kuin kissat tekee. Jonkun aikaa se tehoaakin, mutta sitkeesti se tulee mussuttamaan millon mitäkin. Onneksi se on vaan sellasta leikkipurentaa eikä satu. Voi olla että otettiin se sittenkin liian nuorena, se tuli about 10 vko vanhana, olisi kai parempi ollut odottaa siihen 12 vko. Mutta hyvin se on sopeutunu ja on ainakin kiintynyt kovasti meihin ja koiraankin.
Flunssaakin vähän pukkaa, ei ole ehtinyt oikein tottua vielä tähän syysilmastoon. Onneksi on huomenna tavallista lyhyempi päivä duunissa. Viime yönä en meinannut saada unta millään ja rupesin katsomaan Unelmien Sielunmessua. En ollut ennen nähnyt sitä ja aattelin nyt vuokrata kun sitä on kehuttu joka paikassa. Olihan se vaikuttava ja rankka, ei ihan sellainen kun odotin, vaikka ei tuollaiset leffat koskaan ole. Ne on aina oudompia ja ahdistavampia kuin odotan. Pelottavaa, miten paljon siitä löysi omaa itseään, ainakin epäsuorasti.
Ehkä siinä oli tarkoitus tuoda esille, että jokainen ihminen on jollain tavalla riippuvainen, se on inhimillistä, mutta voi johtaa tuhoon. En tiedä, mutta se jäi päällimmäiseksi ajatukseksi minulla. Itse en ole riippuvainen mistään päihteestä, ehkä lähimmäisistä jossain määrin.
En kumminkaan ole läheisriippuvainen. Viihdyn myös yksin, eikä identiteettini ole muiden varassa. Noloa kyllä, ehkä suurin riippuvuuteni on makea; karkit, mehut, suklaa. En kylläkään ahmi niitä, mutta ilmankaan on vaikea olla. Olen yrittänyt vähentää karkin mässytystä, koska se tekee olon väsyneeksi, yllättävän koukuttavaa se on. Lopetin polttamisen ilman mitään vaikeuksia melkein kaksi buotta sitten (satunnaisia baaripössyttelyitä ei lasketa), ja kahvinjuontikin on vähentynyt. Sokeripeikko se vaan kummittelee takaraivossa. Jos makeaa ei saa, himo saattaa yltyä niin ettei kykene kunnolla keskittymään. Näin on käynyt ainakin koulussa, jos on ollut tylsää. Onneksi ei ole tarvetta ruveta millekkään laihdutuskuureille vielä..Tulipas pitkä stoori tästä. Nyt lepäämään.
-Lily-
Kommentit